THE CRIPPLED MASTERS
(Tian can di que, 1979)
Sarjassamme omg wtf. Kuulin tästä elokuvasta katsoessani tunnin mittaista countdownia The 50 Worst Movies of All Time (2005). Ohjelma sisälsi muutenkin ihan mielenkiintoisia katsomisvinkkejä tulevaisuuden varalle, mutta tämä tekele vaikutti täysin ohittamattomalta katselukokemukselta.
Elokuvan alussa Lee Holta katkaistaan molemmat kädet, koska hän on pettänyt mestarinsa, superpahis Lin Chang Caon. Lee heitetään ulos dojosta ja jätetään selviytymään yksin, kädettömänä. Mies sopeutuu pikkuhiljaa uudenlaiseen elämäänsä ja eksyy syrjäiselle maatilalle, jonne jääkin apulaiseksi.
Lee Hon rangaistusta valvoi mestarin kätyri Tang. Pian Tang on kuitenkin itse pulassa, sillä mestari syyttää häntä ilmeisesti siitä, että hän tietää liikaa (hä??). Tang saa pitää kätensä, mutta mestari tuhoaa hänen jalkansa kaatamalla niiden päälle happoa. Entinen luottomies jätetään kitumaan metsikköön. Pian hän kuitenkin törmää Leehin. Aluksi Lee vannoo kostavansa Tangille ja aikoo kiduttaa tämän hengiltä, mutta yhtäkkiä paikalle ilmestyy mystinen vanha mies, joka lupaa kouluttaa kaksikon kostamaan mieluummin Caolle kuin toisilleen. Lee muuttaa mielensä silmän räpäyksessä ja niinpä raajarikot lyöttäytyvät yhteen taistelemaan yhteistä vihollista vastaan.
Kosto ei kannata, vai kannattaako? Vanhus kouluttaa kaksikosta voimakkaan kung fu -duon, mutta äijän omat motiivit jäävät epäselviksi. Miksi joogaavaa miekkosta ylipäätään kiinnostaa kouluttaa täysin tuntemattomista miehistä mestareita?
Elokuva on kaiken kaikkiaan outo. Asioita tapahtuu vailla logiikkaa ja selitystä. Parasta (ja hauskinta) antia ovat tietysti tappelukohtaukset ja niiden järjettömät äänitehosteet. Koreografiat ovat myös ihan hillittömiä. Tietysti moisiin seikkoihin turtuu aika pian ja tarpeeksi monen tappelukohtauksen jälkeen homma alkaa laahata kunnolla. Sopivassa mielentilassa katsottuna vammautuneet taistelijat jaksavat viihdyttää. Oma veikkaukseni on, että moisen mielentilan aikaansaamiseksi tulee olla ainakin hienoisessa humalassa.
Elokuvan vetonauloja ovat tietysti sen pääosan esittäjät, jotka selviytyvät kung fu -muuvseistaan esimerkillisesti puuttuvista raajoista huolimatta. Molemmat Crippled Masterit ovat siis oikeasti vammaisia. Ainakin kädetön mies on todennäköisesti ollut vammautunut syntymästä saakka, sillä toisen käden tilalla on erikoisen näköinen tynkä. Joka muuten saman tien rikkoo illuusion siitä, että Leen kädet olisi oikeasti katkaistu miekalla. Tynkä on selvästi ennemminkin synnynnäinen epämuodostuma.
Elokuvan syvällinen opetus on tietysti se, ettei raajojen menetys ole este elämiselle, pahisten hakkaamiselle ja kung fu -skillsseille. Eksploitaatiota tai ei, The Crippled Masters toimii semihyvänä hetkellisenä viihdykkeenä.
Ai niin, katsoin elokuvan englanniksi dubattuna ja dubbaus oli vähintäänkin kökkö. Yllättäen.
The Crippled Masters (Tian can di que, 1979)
Ohjaus: Kei Law
92 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti