keskiviikko 20. lokakuuta 2010

No one's ever gonna pay a dime to see a dwarf picture?

Aloitin Santo -projektin rinnalle animaatioprojektin. Varmaan tuo Dreamworksin ja Pixarin ruotiminen sai aikaan halun katsoa niitä lisää. Samalla heräsi pieni nostalgian kipinä. Nyt alkaa siis Disney Classics -projekti, jonka aikana aion katsoa kaikki Disneyn Klassikoiksi luettavat leffat. Niitä lieneepi noin 50 nimikettä. Jokaisessa projektin postauksessa ajattelin käsitellä kahta elokuvaa. Koska tämä on ns. sooloprojekti, leffoja tulee varmaan katsottua aika satunnaisessa aikataulussa. Katsotaan miten lähtee.

Jokainen leffa on katsottu alkuperäisillä englanninkielisillä dubbauksilla, mikä saattaa vaikuttaa loppulliseen arvosanaan ja leffan kuvaukseen. Kaikkien leffojen trailereiksi olen erittänyt etsiä vanhimman mahdollisen version. Vanhimmat trailerit on muuten aika hauskoja, suosittelen. :) Ei niin kovin smoothia markkinointia.

Tässä siis projektin ensimmäinen postaus, kaksi ensimmäistä Disney -klassikkoa.


1. Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs, 1937)
Lumikki on Disneyn ensimmäinen pitkä piirroselokuva ja sellaiseksi hieno esitys. Elokuva oli aikanaan valtava menestys ja käynnisti Disney Animated Classics -sarjan. Lumikki on myös kaikkien aikojen ensimmäinen elokuva, jolle on julkaistu soundtrack -äänite. Aika hyvin filmiltä, jonka epäonnistumista povattiin ennen ensi-iltaa joka suunnalta. Jopa Walt Disneyn vaimo Lillian lyttäsi ajatuksen ja sanoi, ettei kukaan tule maksamaan nähdäkseen kääpiöelokuvan (ks. postauksen otsikko).

1930-luvun asiantuntijoiden mielestä oli hullua tehdä pitkä animaatioelokuva. Myös elokuvanteossa oli vaikeutensa. Tuotanto meni reilusti yli suunnitellun budjetin. Lopulta menestys oli kuitenkin niin suuri, että elokuvan tuotot kustansivat Disneyn studioiden rakentamisen Burbankiin.

Grimmin veljesten satuun pohjautuvan elokuvan tarina lienee kaikille tuttu. Lumikin paha äitipuoli, Kuningatar, kysyy joka päivä peililtään "Ken on maassa kaunehin". Kun peili eräänä päivänä vastaakin Lumikin olevan kaunein, Kuningatar palkkaa metsästäjän tappamaan tytön. Todisteeksi Lumikin kuolemasta metsästäjän tulee tuoda Kuningattarelle tytön sydän korulippaassa. Metsästäjä ei kuitenkaan henno tappaa prinsessaa vaan päästää tämän pakoon. Lumikki löytää seitsemän kääpiön talolle ja asettuu sinne taloudenhoitajaksi. Peililtä Kuningatar saa kuitenkin kuulla, että lippaassa on sian sydän ja Lumikki on yhä elossa. Niinpä raivostunut Kuningatar päättää ottaa tytärpuolensa hengiltä itse ja muuttaa itsensä loitsun avulla myrkkyomenaa kaupittelevaksi vanhaksi eukoksi.




Itse näin Lumikin ensi kerran joskus lapsena, kun sain leffan käteeni VHS -kasettina joululahjana (taisi olla vuoden 1993 re-releasen paikkeilla). En tätä klassikkoa kovasti osannut arvostaa, mielestäni se oli liian synkkäsävyinen. Nyt katsottuna huomio kiinnittyy jälleen synkimpiin kohtauksiin, mutta mielipide on eri. Juuri synkimmät kohtaukset ovat filmin tyylikkäimpiä. Lumikin eksyminen metsään ja Kuningattaren muuttuminen vanhaksi eukoksi ovat omia suosikkikohtauksiani. Kuvissa on myös ihailtavaa syvyyttä.




Omaan makuuni Lumikki on välillä liian herttainen, synkistä kohtauksistaan huolimatta. Ja Lumikki hahmona ei vetoa itseeni oikeastaan lainkaan. Pidän elokuvan Lumikkia liian nukkemaisena ja omalla tavallaan epärealistisena. Silti, piti siitä tai ei, tosi asia kuitenkin on, että Lumikilla Disney asetti standardit tulevaisuuden animaatioelokuville. Pähkinänkuoressa: Lumikki on elokuvahistoriallisesti merkittävä teos, joka on kuitenkin elokuvallisesti yliarvostettu.

Lumikki ja seitsemän kääpiötä (Snow White and the Seven Dwarfs, 1937)
Ohjaus: David Hand
83 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.3/10


2. Pinokkio (Pinocchio, 1940) 
Disneyn toinen pitkä piirrosklassikko Pinokkio perustuu Carlo Collodin lastenkirjaan. Kuten Lumikissakin, tässäkin tarina lienee kaikille pääpiirteittäin tuttu. Vanha puunveistäjä Geppetto luo verstaallaan puisen marionetin, Pinokkion. Nukkumaan mennessään hän toivoo taivaalla loistavalta tähdeltä, että Pinokkiosta tulisi oikea poika. Yöllä Geppetton nukkuessa hyvä haltijatar saapuu verstaalle ja antaa Pinokkiolle elämän. Nuken tulee kuitenkin osoittaa olevansa hyvä, rohkea ja epäitsekäs, jotta hänestä voisi tulla oikea poika. Pinokkion omatunnoksi haltijatar osoittaa Samu Sirkan. Hyväuskoinen Pinokkio joutuu pian jos jonkinlaiseen seikkailuun ja Samu Sirkan tehtäväksi jää pelastaa hänet pulasta. Seikkailujensa kautta Pinokkio kuitenkin oppii oikean ja väärän eron.

Oma suosikkiosioni tarinassa on aina ollut Huvitusten saari, jonne Ajuri vie kurittomat pojankoltiaiset. Huvitusten saarella saa tehdä mitä ikinä haluaa. Lapset polttelevat sikareita ja juovat olutta, rikkovat paikkoja ja pitävät hauskaa. Huvilla on kuitenkin hintansa. Hauskuttelevat pojat muuttuvatkin pian aaseiksi, jotka Ajuri myy sirkukseen tai kaivokseen. Voin kuvitella, että nykyisellä holhousmeiningillä tätäkin osiota olisi siistitty rankasti. Lapsiahan pitää nykyään suojella kaikelta. Ei lapset saa ryypätä ja polttaa, eivät edes piirretyt lapset. Sehän suorastaan kannustaa alaikäisiä juopottelemaan. Eiku...







Itse pidän Pinokkiosta Lumikkia enemmän. Paitsi tarinasta, pidän enemmän myös Pinokkion musiikeista ja lauluista. Silti Lumikki on parhaissa kohtauksissaan Pinokkiota tyylikkäämpi kuviltaan. Mielestäni ajanhammas on puraissut Pinokkiota vain kevyesti. 70-vuotias teos ei häviä nuoremmilleen. Ehdottomasti yksi Disneyn onnistuneimpia satu-animaatioita.





Pinokkiota katsoessa todella huomasin, miten mukava näitä leffoja on katsella vuosien tauon jälkeen. Vaikka
Pinokkion ensikatsomisesta ei olekaan kuin ehkä viitisen vuotta, leffa tuntui tällä kertaa paljon freesimmältä ja ajattomammalta. En tiedä liekö ero ollut dubbauksissa, sillä katsoin tämän viimeksi suomeksi. Oli syy mikä hyvänsä, löysin Pinokkiosta täysin uutta viehätystä.

Pinokkio (Pinocchio, 1940)
Ohjaus: Hamilton Luske & Ben Sharpsteen
84 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.9/10



Seuraavassa projekti -postauksessa (milloin se sitten ikinä lieneekin) luvassa Fantasia (1940) ja Dumbo (1941). Stay tuned.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti