Santo, el mascarado de plata, osa 6

Santon seikkailut jatkuvat jälleen kolmen elokuvan verran. Sitä ennen hieman yleistä höpinää.

Blogi on ollut pystyssä nyt puolisen vuotta, hieman päälle. Sinä aikana lukijoita on kertynyt juhlalliset 10! Kun saavuin paremman puoliskoni luokse Tornioon torstaina sain tämän merkkitapahtuman kunniaksi itseleivotun kinkkupizzan, jonka päällä oli pekonista tehty luku 10. :) Blogin kuukausittaiset kävijämäärät lähentelevät myös kovaa kyytiä kuuttasataa. Ei pöllömmin näinkin nuorelta saitilta. Kiitokset kaikille tuesta!

Ja nyt siihen asiaan, eli rasvatun meksikolaispainijan uusimpiin koitoksiin.



16. Operation 67 (Operacion 67, 1967)
Vau, ensimmäinen värillinen Santo!! Leuat meinasivat tulla tätä katsoessa kipeäksi, sillä haavi oli auki oikeastaan alusta loppuun asti. Ja ah, niin monesta syystä! Paitsi, että on hienoa nähdä Santo täysissä väreissä, leffa oli muutenkin ihan erilainen kuin edeltäjänsä.

Aasialaisilla ilkimyksillä on yksi päämäärä: romahduttaa Meksikon talous väärennetyllä rahalla! Ovelat paskiaiset. Vain Santo voi pelastaa kotimaansa pahisten ilkeiltä suunnitelmilta!

Katsojan leuka loksahtaa auki jo ensimmäisen vartin aikana, kun Santo nähdään rannalla ottamassa aurinkoa uimahousut jalassa ja maski päässä. Whaaaaat?! Missään muussa leffassa Santoa ei ole nähty muissa vaatteissa kuin tiukoissa painitrikoissa. Santo on rannalla hieman homohtavan apurinsa Jorgen ja parin hemaisevan naisen kanssa. Juuri kun Santo on poistamassa maskinsa paljastaakseen todelliset kasvonsa naiselleen, tulee kutsu töihin. Totta kai.

Operation 67 on täynnä James Bond-fiilistä, siinä on selkeästi tunnistettava "vakooja-leffa"-tyyli. Uimahousujen lisäksi Santo nähdään mm. aamutakissa ja tyylikkäässä puvussa. Vau. Apuri-Jorge on tietysti kunnon naistenmies, vaikka itse olenkin täysin vakuuttunut tämän homoudesta. Jorge taitaa lopulta viettää enemmän aikaa ruudun edessä kuin itse pääjehu Santo, mutta jokaisessa yhteiskohtauksessa Santo varastaa show'n.

Jorgea näyttelevä Jorge Rivero (joskus amerikkalaisissa leffoissa George Rivero) on itse asiassa ihan kunnon stara, eikä mikään tusinanäyttelijä. Rivero on näytellyt mm. John Waynen rinnalla elokuvassa Rio Lobo (1970). Meksikossa Rivero oli aikoinaan kunnon seksipommi. Grau. Jorge nähdään myös toisessa Santo -leffassa, joka on omassa projektissa vielä tulossa.

Operation 67 on ensimmäinen Santo-leffa, jolla vaikuttaa olevan jonkinlainen budjetti. Leffassa seikkaillaan maassa, ilmassa ja merellä, ja yhdessä päräyttävimmistä kohtauksista Jorge ampuu helikopterin alas singolla. Sinko tosin oli kuulemma ostettu lelukaupasta, mutta hei silti, SINKO. Operation 67 on myös ensimmäinen Santo, jossa näkyy ihan oikeasti tissit pelkän kevyen vihjailun ja alusasushow'n sijaan. Itämaisella stripparilla on alkupuolen kohtauksessa päällään vain tulitikkurasiaan mahtuvat stringit. Wooo!

Toivon että olisin leffan aikana tehnyt fiiliksistäni muistiinpanoja, sillä kommentoitavaa oli niin runsaasti. Joka tapauksessa, ehdottomasti viihdyttävin Santo tähän mennessä. Mahtavuutta. Tätä lisää?

Operation 67 (Operacion 67)
Ohjaus: René Cardona Jr. & René Cardona
85 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 7.5/10


17. Santo vs. the Villains of the Ring (Santo contra villanos del ring, 1968)
Takaisin mustavalkoiseen Meksikoon. Edellisen elokuvan värikkyyden jälkeen mustavalko-Santo tuntuu jotenkin köyhältä. Plaa.

Huomasin tätä leffaa tutkiessa, että Santo -leffojen kronologinen järjestys vaihtelee suuresti lähteen mukaan. Itse olen käyttänyt IMDb:n järjestystä, mutta esimerkiksi Wikipediassa järjestys on eri ja siinä tämä leffa on viimeinen mustavalko-Santo, jonka jälkeen siirrytään Operation 67:n ihmeelliseen ja värikylläiseen maailmaan. Noh, mennään nyt tällä järjestyksellä kun on kerran aloitettu.

Elokuvassa Villains of the Ring Maria Elena on saamassa kuolemansairaalta tädiltään mittavan perinnön. Pian tädin kuoleman jälkeen tytön puheilla käy mies, joka kertoo olevansa jostain mystisestä lahkosta, joka auttoi hänen tätiään suuresti tämän elämän aikana. Koska Maria Elena ei ole vuosikausiin ollut tätinsä kanssa läheinen, hän ei tiedä lahkosta mitään. Mies kutsuu nuoren naisen spiritismi-istuntoon, jossa tämä tulee saamaan viestin tädiltään. Istunnossa täti kertoo Marialle, että tämän tulee antaa puolet perinnöstään lahkolle.

Santo on myös Marian lähisukulainen ja alkaa välittömästi epäillä lahkon motiiveja. Piirin takaa paljastuu tietysti mittava huijausten sarja. Santo käy lahkoa vastaan apureinaan kaksi muuta painijakaveria, joista ainakin toinen on taatusti ostanut maskinsa jostain fetissiseksiliikkeestä.

Santo saa leffan kuluessa enemmän turpaansa kuin ehkä ikinä. Tappelukohtauksia on valtavasti ja niistä viimeisessä Santo saa myös ilkimysten luodista rintaansa. Loppujen lopuksi aika perus-Santo, ei mitään ihmeellistä tai suuresti poikkeavaa. Juoni lahkoineen on kuitenkin ihan jännä ja vähän muista Santoista poikkeava. Ihan hauska nähdä miten Santo käy huijarilahkoa ja heidän spiritismiuskottelujaan vastaan omalla oikeudentajullaan ja maalaisjärjellään. Lisäksi on ihan hauska nähdä mukana Santon painijakavereita, fetissimaskeineen kaikkineen. Ihan viihdyttävä, joskaan ei Operation 67:n jälkeen tunnu oikein missään.

Santo vs. the Villains of the Ring (Santo contra villanos del ring, 1968)
Ohjaus: Alfredo B. Crevenna
87 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 5.7/10


18. Santo in the Attack of the Witches (Atacan las brujas, 1968)
Kuten Villains of the Ringissä, myös tässä leffassa taistellaan nuoren naisen perinnön edestä. Orvoksi jäänyt tytär saa eräänä iltana vieraakseen vanhempiensa sihteerin, joka kertoo että hän on saamassa perinnöksi suuren kartanon. Tytön täytyy vain asua kartanossa ensin vuosi. Sähköttömässä, vanhanaikaisessa talossa asuessaan tyttö alkaa nähdä painajaisia, joissa sihteeri onkin ilkeä noita.

Painajaisissa sihteerinoidalla on talossa oikein noitien konventti. Noidat ovat tietysti tässä tapauksessa hemaisevan kauniita naisia, eikä mitään vanhoja koukkunokkia. Nainen avautuu unistaan kihlatulleen, joka puolestaan ottaa yhteyttä Santoon, joka on myös ollut mukana näissä painajaisissa. Santo lähtee tutkimaan tapausta ja huomaa etteivät noidat ole pelkkää painajaista.

Elokuva on välillä tehty niin sekavasti, että unijaksot ja oikeat tapahtumat menevät helposti sekaisin. Välillä samanlaisia tapahtumia näytetään uudestaan ja uudestaan. Leffassa myös käytetään propseina samaa saatanalepakkoa, joka on aiemmin nähty leffassa Diabolical Hatchet. Ja kuten Diabolical Hatchetissa, myös tässä leffassa on ikuisuuden jatkuva kohtaus, jossa Santo hiippailee yksin tyhjässä talossa. Huoh.

Attack of the Witches on niin suuressa määrin vanhan kierrätystä, ettei koko leffa oikein tunnu missään. 76 minuutin kestokin tuntui liian pitkältä, kun samoja juttuja ehdittiin sinä aikana toistaa jo niin paljon. Puuh. Ei mene Santojen kirkkaimpaan kärkeen ei.

Santo in the Attack of the Witches (Atacan las brujas, 1968)
Ohjaus: José Diaz Morales
76 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 4.1/10