(Tässä välissä voin huomauttaa, että ajankohtaisuus ei todellakaan ole tämän blogin vahvoja puolia. Välillä päässä on niin monta erilaista ajatusta, että kirjoittaminen hidastuu radikaalisti. Eihän tässä nyt mennytkään kuin melkein viikko saada tämä postaus maailmalle. Pyrin jatkossa olemaan ripeämpi!)
Troll Hunter
(Trolljegeren, 2010)
Ryhmä opiskelijoita aikoo tehdä dokumentin laittomista karhunmetsästäjistä. He ryhtyvät seuraamaan salametsästäjäksi luulemaansa Hansia, joka ei aluksi ole kovinkaan haltioissaan perässään roikkuvista uteliaista nuorista. Hans lähtee usein myöhään yöllä autollaan metsään ja palaa vasta aamunkoitteessa. Eräänä yönä opiskelijat seuraavat varusteineen Hansia metsään ja saavat selville pelottavan totuuden: peikkoja on olemassa ja Hans on peikonmetsästäjä!
Peikot ovat suuren suuria, jokseenkin ihmismäisiä olentoja, joita on useampaa eri lajia. Hieman vastahakoisesti Hans ottaa nuoret dokumentaristit jahtireissuilleen mukaan ja kertoo lisää työstään ja peikoista kameran käydessä. Jännittäviä tilanteista ja yllättäviä käänteitä seuraa, kun nuoret pääsevät mukaan öiseen metsään kuvaamaan peikkojen metsästämistä. Aseenaan Hansilla on kirkas valo, joka muuttaa peikon kiveksi. Osa peikoista myös räjähtää valon voimasta.
Troll Hunter on mockumentary, joka on koostettu nuorten kuvaamasta materiaalista, joka löydettiin näiden kadottua mystisesti. Tuskin tarvitsee edes mainita, että Blair Witch Project (1999) tulee mieleen heti. Troll Hunter ei ole mikään tyylipuhdas kauhuelokuva, sillä pelottavia kohtauksia on oikeastaan aika vähän ja hauskoja sitäkin enemmän. Enkä nyt siis puhu mistään tahattoman hauskasta camp-sekoilusta vaan ihan tarkoituksellisesta hauskasta. Vanhoja kansantarinoita ja peikkosatuja käytetään totta kai hyväksi useammassa eri kohdassa, mikä kiehtoo muutenkin saduista kiinnostunutta bloggaajaa. Peikkokliseitä kierrätetään sujuvasti ja hauskasti. Kaikkihan tietävät, että nämä jumalattomat olennot voivat haistaa kristittyjen veren?
Blair Witch pelotteli meitä aikoinaan tuntemattoman pelolla ja kauhuntunteen jatkuvalla läsnäololla. Troll Hunter ei piilottele mörköjään, vaan marssittaa ruudulle jos jonkinlaista CGI-örkkiä. Olin hieman kahden vaiheilla häiritseekö peikkojen liiallinen esitteleminen vai ei. Kumpikin ratkaisu tuottaa taatusti pettymyksen jollekin: toinen odottaa peikkoja, toinen toivoo niiden jäävän mystisimmiksi. Olisi aika kökköä vältellä peikkojen näyttämistä oikein olan takaa, sekin alkaisi häiritä. Tässä asiassa voi siis mennä metsään niin monella tavalla, mutta Troll Hunterin valitsema tie toimii. Tapahtumineen ja yksityskohtineen elokuva onnistuu luomaan eräänlaisen uuden maailman, joka jaksaa kiinnostaa loppumetreille asti.
Elokuvan loppu tietysti tökkää, kuten asiaan kuulukin (onhan materiaali löydetty keskeneräisenä jne), mutta ei jätä tarpeeksi mietittävää. Arvoituksellisuus puuttuu, mikä on suuri miinus. Elokuvan jälkeen ei oikeastaan jää sen kummemmin miettimään, mitä kuvausryhmälle tapahtui. Olo on enemminkin sellainen "Jaa, tää loppu tähän", mikä ei ehkä tarjoa täydellistä tyydytystä. Aivan kuin luovutettaisiin kun ollaan jo voitolla. Kokonaisuutena Troll Hunter on silti hauska kauhukomedia, joka toimi Ainolassa edukseen. Voisko saada tätä lisää?
Ulkoilmanäytöksiä ei ehkä ihan heti ole tiedossa, mutta Troll Hunteria tulee kuin tuleekin lisää, mikä ei välttämättä ole niin kauhean hyvä juttu. Amerikkalaiset eivät jaksa lukea tekstityksiä ja katsoa elokuvaa norjaksi, joten vääntävät sitten oman remakensa. Alustavien tietojen mukaan kyseinen tekele on tulossa vuonna 2014. Kaikista remakeista inhoan eniten juuri näitä amerikkaversioita ulkomaalaisista elokuvista.
Troll Hunter (Trolljegeren, 2010)
Ohjaus: André Ovredal
103 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti