Lopulta päätin katsoa kaksi hieman samaa teemaa mukailevaa ysärileffaa. Alun perin tarkoitus oli katsoa vain tuo ensimmäinen, mutta kuinka ollakaan, leffa oli niin mitäänsanomaton, että joulupostauksesta olisi tullut tosi tylsä. En tiedä tuoko toisen elokuvan lisäys tähän mitään jännitystä, mutta toivotaan... Muskelimiehet pelastaa joulun!
Santa with Muscles (1996)
Ilkeä Ebner Frost ostaa kiinteistöjä ympäri kaupunkia ja havittelee sekopää-apuriensa kanssa myös orpokotia. Samaan aikaan tapahtumista täysin tietämätön miljonääri/ääliö/muskelimies Blake (Hogan) aiheuttaa hässäkkää poliiseille remuamisellaan. Paetessaan poliisia Blake eksyy ostarille ja naamioituu joulupukiksi. Epäonnisen sattuman kautta hän kopsauttaa päänsä, minkä seuraksena hän kärsii muistinmenetyksestä. Todettuaan olevansa joulupukki, hän eläytyy rooliinsa täysillä, kuuntelee lasten lahjatoiveita ostarilla ja antaa pahiksille kyytiä.
Lenny, ostarin säälittävä tonttu, saa Blaken luulemaan itseään oikeaksi joulupukiksi. Hän käyttää Blaken muistinmenetystä hyväkseen viedäkseen tämän rahat. Outo kaksikko sotkeutuu myös orpokodin lasten elämään, kun he joutuvat suojelemaan orpoja Frostilta ja tämän apureilta. Siinä sivussa sekä Lenny että Blake paranevat ihmisinä, kuinkas muutenkaan.
Olen kyllä vähän yllättynyt, että tämä on tosiaan saanut teatterilevityksen. Tai no, levityksen ja levityksen, kuulemma leffa pyöri 2 viikkoa ja sai murskakritiikin. Enkä kyllä ihmettele. Leffalla on niin selkeä "suoraan videolle" -habitus, että on vaikea ajatella sitä teatterileffana. Leffa toimii visuaalisesti ehkä juuri ja juuri matkatelkkarista katsottuna, joten en edes halua kuvitella miltä tämä on näyttänyt leffateatterikoossa.
Hulk Hogania ei meinaa aluksi edes tunnistaa, niin erinäköinen mies oli 15 vuotta sitten. Näyttelijänä muskelimies ei ole kummoinen, tunneskaalaa riittää askel kahteen eri suuntaan ja that's it, mitään hienoja pieniä vivahteita on turha odottaa. Hoganin jälkeen tunnetuin nimi leffassa lienee Mila Kunis, joka näyttelee yhtä orpolapsista. That 70's Showsta tuttu Don Stark näyttelee Lennyä.
Luultavasti yhtäkään elokuvan kohtausta ei ole valaistu kunnolla, mikä vain lisää suoraan videolle -vaikutelmaa. Efektit ovat jämähtäneet kasareille. Ihan tuskallisen huono elokuva ei kuitenkaan ole, vaikken nyt varsinaisesti sen katsomista menisi suosittelemaan. Enemminkin Santa with Muscles on tylsä ja turruttava. Ja jopa huonompi kuin Mutta mitä tapahtui joulupukille eli todennäköisesti huonoin koskaan näkemäni joululeffa! Saavutus kai sekin.
Yritän tässä ihan väkisellä repiä leffasta jotain järkevää sanottavaa, mutta sanallinen arkkuni suorastaan kumisee tyhjyyttään. Niinpä Santa with Muscles on pahimman luokan huono elokuva: sellainen, joka ei jätä jälkeensä mitään tunteita. Jos vihaisin tätä elokuvaa tai olisin peräti inhonnut sitä sydämeni pohjasta, tätäkin postausta olisi helpompi kirjoittaa. Mutta ei, elokuva turrutti kaikki aistit niin, että on hyvin vaikea sanoa mistään juuta tai jaata. Joulumieltä nostaa entisestään se, että leffa sijoittuu niin etelään, ettei siellä ole edes vittu lunta. Elokuvasta jää korkeintaan paha mieli ja sekin vain lievästi.
Santa with Muscles (1996)
Ohjaus: John Murlowski
97 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 3.5/10
Isäni on turbomies (Jingle All the Way, 1996)
Elokuvassa kiireinen isukki Howard pistää uransa perheen edelle (aika tuttu kuvio?). Poika haluaisi jouluksi Turbomies -action figuurin enemmän kuin mitään muuta ja isä päättääkin paikata menneet virheensä hankkimalla nuken - jouluaattona. Lelu on kuitenkin turbosuosittu ja sitä on enää mahdoton löytää. Howard joutuu kilpasille postinjakaja-Myronin kanssa, joka myös on hankkimassa lapselleen Turbomiestä. Miehet eivät kaihda mitään keinoja saadakseen lapsensa toivelahjan käsiinsä. Howardia stressaa myös naapurin Ted, joka on avioeronsa jälkeen alkanut esittää malli-isää ja huoltaa Howardinkin laiminlyötyä perhettä.
No nyt on elokuva joka tuntuukin jossakin! Santa with Musclesiin verrattuna tämä on huipputeos. Ei tarvitse kuin kuulla juoniselostus ja tajuaa heti tämän olen 90 minuutin pituinen mainos. Elokuva oli tarkoitus tuotteistaa vähintäänkin hyvin, mutta aika pääsi loppumaan, joten lopulta markkinoilla oli vain muutama oheislelu. "Harmi." Tämä tieto ei kuitenkaan mitenkään muuta sitä faktaa, että lähes koko 90 minuutin ajan voisit kuvitella katsovasi Ostos-TV:tä. Turbomies-figuurin mainospuhetta toistellaan ihan helvetisti ja ties kuinka monta kertaa joku päättää luetella mitä siistejä erikoisominaisuuksia nukella on. Kukapa lapsi ei haluaisi Turbomiestä tämän jälkeen? Leffan ensi-ilta oli USA:ssa jo marraskuun puolivälin tienoilla, mikä jättää hyvin aikaa tuleville jouluostoksille.
Mitenkäs elokuvan muut meriitit sitten? No, suurin osa hahmoista on ihan helvetin ärsyttäviä. Varsinkin tahallaan ärsyttävä naapuri, jota alkaa tosissaan vihaamaan, sekä Howardin napiseva ipana. Yksi huonoimpia lapsinäyttelijöitä ikinä. Ilmeet ja eleet vielä menee, mutta dialogi on niin epäuskottavaa, että luulin ensin lapsen olevan vain supersarkastinen. Ja sarkasmista puheenollen, se ei kuulu Arskan repertuaariin. Olin jo unohtanut miten makaaberia kuunneltavaa Arskan jäykkisaksentti voi olla. Vitsit voisivat olla hauskoja jonkun toisen kertomana, mutta Arskan kohdalla tämä komediapuoli aiheuttaa vain äärimmäisen syvää myötähäpeää. Usein Arska näyttää niin hämmentyneeltä, että voisi kuvitella käsiksen jääneen lukematta.
Muutenkin Arskasta on vaikea aksentteineen leipoa jotain perusamerikkalaista perheenisää. Facepalmin aiheutti mm. se, kun Howardin kersa ei tunnistanut tätä Turbomies-puvussa. Edes sen jälkeen kun hän puhui! Yleinen kornius on myös elokuvan ongelma. Tai voimavara. Helvetistäkö tässä enää tietää. Osa alun ja lopun kohtauksista on niin uskomattoman korneja, että alkoi ihan ällöttää.
Värikäs tämä leffa sentään on. Ja varmaan pienistä lapsista on ihan hauskaa katsoa Arskan kohellusta. Aikuisilla voi käydä oksennus suussa, mutta ainakin tämä elokuva tuntuu joltain!
Isäni on turbomies (Jingle All the Way, 1996)
Ohjaus: Brian Levant
89 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.7/10
Hyvää joulua ja onnekasta uutta vuotta kaikille lukijoille! Jos maltan, pidän pienen bloggaustauon ja How queer palaa linjoille taas tammikuun alussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti