keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Naisen paras ystävä

Hysteria 
(2011)


Käytin jälleen hyväkseni Finnkinon superpäivää, joka sattui olemaan maanantaina. Yleensä superpäivänä näytetään ennakkoon joku vasta myöhemmin varsinaiseen teatterilevitykseen saapuva elokuva. Tällä kertaa tuo elokuva oli Hysteria (2011), joka nähtiin neljä päivää ennen varsinaista Suomen ensi-iltaa.

Mediassa Hysteria on saanut niin vähän palstatilaa, etten itse asiassa edes tiennyt koko elokuvan olemassaolosta ennen kuin luin siitä Finnkinon sivuilta. Tämä siitäkin huolimatta, että jo muutama kuukausi sitten laadin listaa tänä vuonna julkaistuista elokuvista, jotka haluaisin nähdä. Listalla oli mukana myös tulevia julkaisuja, mutta ei Hysteriaa. Sinänsä tämä on vähän outoa, koska elokuvan aihe on erittäin mielenkiintoinen. Elokuvan nimi viittaa muinaiseen, yleiseen naistentautien diagnoosiin, hysteriaan, jonka alle voitiin niputtaa melkeinpä mikä tahansa naisten oikuttelu tai oudot ajatukset. Yksi hysterian oireista oli niinkin määrittelemätön kuin "taipumus aiheuttaa ongelmia".

Hysteria sijoittuu 1800-luvun loppupuolen Englantiin. Nuori, kunnianhimoinen ja idealistinen lääkäri Mortimer Granville saapuu töitä etsiessään tohtori Robert Dalrymplen vastaanotolle, joka on suunnattu täysin naisille ja keskittyy nimenomaan hysterian hoitoon. Granville saa hyväpalkkaisen työn Dalrymplen luota ja osoittautuukin luonnonlahjakkuudeksi hysterian hoidossa. Tätä epämääräistä tautiahan hoidettiin aikoinaan eräänlaisella erityisellä sukuelinten hierontatoimenpiteellä, joka aiheutti potilaalle "kohtauksen" (eli orgasmin) ja lievitti siten hysterian oireita. Granvillen saapuessa Dalrymplen klinikalle, hoito suoritettiin vielä käsin. Lopulta potilaita tuppaa olemaan liikaakin, ja käsikrampit uhkaavat tuhota Granvillen uran. Tilanne johtaa muutaman sattuman kautta sähkökäyttöisen hierontalaitteen, vibraattorin, keksimiseen. Vekottimesta tuleekin pian suunnaton menestys.




Koska kyseessä on romanttinen komedia, siinä sivussa tietysti rakastutaan ja vihastutaan. Tohtori Dalrymplellä on kaksi tytärtä, siveä ja hyväkäytöksinen Emily ja riehakas ja empaattinen Charlotte. Granville ihastuu oitis Emilyyn ja kun ura lähtee nousuun, nuoripari menee kihloihin tohtori Dalrymplen toiveiden mukaisesti. Granville ei kuitenkaan saa Charlotten omapäisyyttä mielestää. Arvatkaa kumpi sen sydämen sitten lopulta vie?

Elokuvan romantiikka on melkeinpä uskomattoman kliseistä ja kertaalleen nähtyä, mutta jotenkin kaikki muu tuntuu toimivan niin hyvin, että tuon seikan voi melkeinpä sivuuttaa. Elokuvan ensisijainen tarkoitus on viihdyttää, missä se onnistuukin loistavasti. Huumori toimii, vaikka välillä hauskaa revitään liiankin helpoista aiheista. Kuitenkin kaikki, mikä elokuvassa on liian helppoa, liian kliseistä tai jo muista elokuvista tuttua, on tehty niin taidokkaasti ja huolellisesti, ettei ärsytystä juurikaan saa aikaan.



Monelle tämän tyylilajin elokuvalle tyypillisesti päähahmot ovat hieman särmättömämpiä ja eniten hauskaa syntyy hyvistä sivuhahmoista, kuten Granvillen elektronikkaan hurahtaneesta keksijäystävästä ja Dalrymplen talon sisäköstä, joka on entinen prostituoitu. Myös osa klinikan vakiopotilaista tulee tutuiksi. Päähahmoista jännittävin on tietysti eläväinen Charlotte, jolla on monenlaisia vallankumouksellisia ajatuksia naisista, miehistä ja yhteiskunnasta. Tarinassa heitellään ohimennen tietysti myös muita aikalaisia keksintöjä. Granville on huolissaan bakteereista, joita osa muu kokeneistakin lääkäreistä pitää hölynpölynä. Granvillen ystävä puolestaan on hankkinut yhden kaupungin ensimmäisistä puhelimista.

Hysteria on viihde-elokuvana hyvin toimiva paketti, joka sopii parhaiten katsottavaksi ajanvietteenä hyvässä seurassa. Mitään kovin syvällistä tai mullistavaa ei kannata odottaa, eikä vaivata aivonystyröitään liikaa. Turvallinen valinta sekalaisenkin porukan leffailtaan.

Hysteria (2011)
Ohjaus: Tanya Wexler
100 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti