torstai 4. lokakuuta 2012

Rakkaus, petos, uhraus

Puhdistus 
(2012) 


Yksi vuoden odotetuimpia kotimaisia on Sofi Oksasen menestysromaaniin perustuva Puhdistus. En ole itse kirjaa lukenut ja elokuvasta oli hieman ristiriitaiset odotukset, ohjaajana kun häärii aiemmin musiikkivideoiden puolella kunnostautunut Antti Jokinen, jonka Hollywood-räpellys The Resident oli kohtuullisen tuskallista katsottavaa.

Puhdistus kertoo kahden naisen tarinan ja samalla kappaleen Viron historiaa. Aliide Truu (Liisi Tandefelt) on nuoruudessaan kokenut Stalinin puhdistusten kauhut omassa perhepiirissään. Elokuvan kehystarinan tapahtuma-aikaan, 90-luvun alussa, hän asuttaa yksin lapsuudenkotiaan Viron maaseudulla. Eräänä iltana hän löytää pihalta nuoren Zaran (Amanda Pilke), joka on paennut väkivaltaista elämäänsä prostituoituna. Aluksi vastahakoinen Aliide ottaa tytön suojiinsa ja joutuu muistelemaan aikoja, jotka haluaisi unohtaa.



Nuorena Aliide (upea Laura Birn) rakastui komeaan Hansiin, joka puolestaan rakastaa Aliiden siskoa Ingeliä. Ingel ja Hans päätyvät naimisiin ja mustasukkaisuus alkaa kalvaa Aliidea. Puhdistusten myötä äiti ja isä vangitaan ja viedään Siperiaan ja sisarukset päätyvät asumaan taloa kolmistaan Hansin kanssa. Hans liittyy metsäsisseihin ja saa viranomaiset peräänsä. Naiset piilottelevat häntä makuuhuoneeseen rakentamansa valeseinän sisällä. Vuodet vierivät, mutta Aliide ei voi unohtaa Hansia kohtaan tuntemaansa palavaa rakkautta. Rakkaus muuttuu lähes pakkomielteeksi ja saa Aliiden tekemään kamalia asioita.

En nyt tosiaan ota kantaa siihen kirjaan, koska en ole sitä lukenut. Näin aluksi täytyy todeta, että Puhdistus on varmaan yksi rankimpia kotimaisia elokuvia mitä olen nähnyt. Tapahtumien raakuutta tehostavat loistavat näyttelijäsuoritukset, erityisesti nuorta Aliidea näyttelevä Laura Birn, joka todella tuo hahmonsa eloon. Ainoa, jonka suoritusta en lähtisi kehumaan taitaa olla Peter Franzén, jota alkaa jo rasittaa esiintyminen noin joka toisessa kotimaisessa tuotannossa. Franzénin suoritukset ovat usein niin samankaltaisia, että aletaan jo häilyä tahattoman koomisuuden rajoilla.



Muista näyttelijöistä silmiin pistää vanhaa Aliide Truuta näyttelevä Liisi Tandefelt. Suorituksessa ei ole mitään vikaa, mutta mielestäni Tandefelt ja Birn näyttävät niin eriltä, että heitä on vaikea hyvällä tahdollakaan uskoa samaksi ihmiseksi. Itse olisin mieluummin nähnyt roolissa esimerkiksi Seela Sellan. Sella on tietysti tutumpi kasvo kuin Tandefelt, mutta jos Franzénkin on tässä leffassa niin miksipä ei.

Laajan ja pitkän tarinan puristaminen kahteen tuntiin on selvästi ollut haastava tehtävä ja siinä onnistutaan aivan tarpeeksi hyvin, vaikka välillä hypitään ajassa paljonkin eteenpäin. Paljon kysymyksiä jää vaille vastausta. Nyt tekee mieli lukea se kirja, että saisi kaikki yksityiskohdat tietoonsa. Mitä esimerkiksi tapahtui Ingelille ja Lindalle? Tai Martinille? Lisäksi Aliiden elämäntarina päättyy melko aikaisin ja välissä on iso rotko tuon hetken ja nykyajan välillä. Ilmeisesti tarkoitus olisi uskoa, että Aliide on koko tuon ajan vain istunut katkerana kiikkustuolissaan? Kaikkeahan ei voi kertoa, mutta häiritsee silti.

En tiedä miten itse kirja päättyy, mutta elokuvan loppu jää vaivaamaan suuresti. Ei niinkään sen vuoksi, että jotain jäisi epäselväksi, päin vastoin. Muutenkin selkeää pointtia alleviivataan oikein urakalla, mikä vesittää hienon kokonaisuuden. Onneksi tämä kuitenkin vaivaa vain noin viimeistä viittä minuuttia ja päällimmäisenä mieleen jäävät aivan toiset kohtaukset.

Kritiikistä huolimatta Puhdistus on helposti vuoden paras näytelmäelokuva tähän mennessä. Jokinen osoittaa osaavansa suoriutua vaativasta projektista ja saa katsojan ihan unohtamaan The Residentin kauheuden. Laura Birn taas nostaa itsensä kertaheitolla kotimaisten näyttelijöiden kärkikastiin. Ihan mieletön suoritus, parantamisen varaa tuskin edes on. Ilman Birnin upeaa suoritusta Puhdistus unohtuisi helposti keskinkertaisuuksien loputtomaan mereen.

Puhdistus (2012)
Ohjaus: Antti J. Jokinen
125 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.2/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti