Pahoittelen muuten screencappien puutetta. Vietän joulunalusaikaa hieman, öh, tietotekniikkarajoitteisessa ympäristössä.
Musta joulu (Black Christmas, 1974)
Mystinen läähätyspuheluiden soittelija piinaa tyttöjen college-asuntolaa. Joulu on lähestymässä ja osa tytöistä pakkailee jo kamppeitaan lähteäkseen viettämään juhlapyhiä vanhempiensa helmoihin. Eräänä iltana läähättäjä soittaa taas ja seuraavana aamuna yksi tytöistä on salaperäisesti kadonnut. Isä on tullut hakemaan tytärtään jouluksi kotiin, mutta Clarea ei löydy mistään. Poliisi ei aluksi ota juttua kovinkaan tosissaan, mutta kun metsästä löydetään kuollut lapsi, katoamistapaus ja läähätyspuhelut alkavat kiinnostaa viranomaisiakin. Jospa näillä täysin irtonaisilla tapauksilla olisikin joku yhteys...?
Jess, Barb ja Phyl jäävät asuntolaan. Poliisi alkaa kuunnella ja jäljittää taloon tulevia puheluita. Todellinen kauhu alkaa tyttöjen saadessa selville, että puhelut tulevat lähempää kuin he kuvittelivatkaan...
Jostain syystä en odottanut tältä elokuvalta kovinkaan paljoa ja yllätyin lopulta posiitivisesti. Odottelin jotain amatöörimäistä räpeltämistä, mutta todellisuudessa leffa on hyvin kuvattu ja sen katsoo oikein mielellään loppuun saakka. Tositoimiin päästään heti aluksi, kun mystinen murhaaja listii Claren, mutta sitten tahti (valitettavasti) hiljenee olemattomiin. Seuraavan kerran teineiltä otetaan nirriä pois vasta reilusti puolen välin jälkeen. Keskiosa uhkaa mennä tylsän puolelle, kun Clarea etsitään kissojen ja koirien kanssa ja kyynistä poliisia yritetään saada kiinnostumaan tämän katoamisesta.
Hahmoista ei ole juurikaan erityistä mainittavaa. Päärooliin nousee raskaana oleva Jess, joka kertoo pianisti-poikaystävälleen haluavansa abortin. Jess on tytöistä niitä selväjärkisimpiä ja onnistuu pitämään päänsä kylmänä tappajan riehuessa valloillaan. Barbista taas ei voi sanoa samaa. Naikkonen on stereotyyppinen collegeopiskelija, joka ryyppää jatkuvasti ja tykkää puhua seksistä - ihan koko ajan. Muutaman ihan hauskan alkukohtauksen jälkeen juttu käy tosi kuluneeksi ja tylsäksi. Ehkä 70-luvulla Barbin kaksimieliset puheet toivat leffaan jotain uudenlaista shokkiarvoa.
Naurahdin muuten hieman, kun näin tuon leffajulisteen, sillä Claren kuolemalla mässäillään leffassa ihan naurettavan paljon. Aina pienenkin tilaisuuden tullen päästään dramaattisesti zuumailemaan tuohon muovikelmutettuun päähän. Ihan helvetin ruma juliste muutenkin... Mutta niin, olisin toivonut enemmän sitä vanhaa kunnon teinienlahtausmeininkiä erilaisin tavoin. Sellaista jännittävää, mutta lähestulkoon naurettavan viihdyttävää kauhua.
Murhaaja ja lopullinen juoni on hyvin salaperäinen ja salaisuudet paljastuvat aivan viime hetkillä - vai paljastuvatko sittenkään? Mystisyyden ansiosta leffa kestää hyvin vähintään toisenkin katselukerran, mutta välillä salailussa mennään jo absurdeihin mittoihin. Loppuratkaisu ei jätä juurikaan lopullista tyydytystä eikä palkitse mitenkään. Salaisuuksien verkkoa ei olisi tarvinnut kutoa ihan näin suurisilmäiseksi, nyt katsoja putoaa helposti sen läpi eikä salaperäisestä tunnelmasta ole tietoakaan.
Musta joulu (Black Christmas, 1974)
Ohjaus: Bob Clark
98 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.3/10
Black Christmas (2006)
Osittain Black Christmas on edeltäjänsä kanssa identtinen, mutta lopulta myös hyvin erilainen. Jälleen muovipussit kiristyvät ja terävät esineet heiluvat asuntolassa, mutta murhaajankin tarina kerrotaan, eikä salaisuuksista ole tietoakaan. Asuntola on Lenzin perheen entinen asuintalo. Perheen esikoispoika Billy näki äitinsä ja tämän poikaystävän tappavan isänsä. Äiti sulki pojan ullakkohuoneeseen. 80-luvulla Billy sai pikkusiskon Agnesin - joka oli samalla hänen oma tyttärensä (kyllä, insestiä).
1990-luvun alussa Billy viimeinkin sekosi lopullisesti ja murhasi äitinsä ja isäpuolensa erityisellä julmuudella. Agnes jäi henkiin, mutta menetti toisen silmänsä ja sekosi hänkin. Agnes joutui orpokotiin ja jäi vaille uutta perhettä. Kukapa nyt haluaisi puolisokean sisäsiittoisen lapsen, jolla on mielenterveysongelmia? Billy suljettiin vankimielisairaalaan, josta hän nyt yrittää karata joka joulu päästäkseen jouluksi kotiin...
Asuntola valmistautuu joulunviettoon, kun tyttö toisensa jälkeen alkaa kadota. Aattona ulkona riehuu myrsky ja apu on kaukana, kun mielisairaalasta karannut Billy saalistaa. Useimmiten surmametodi on sama: muovipussi päähän, teräase pään läpi, silmämunat irti. Päitä putoaa myös muilla, hieman mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Plussaa jääpuikosta kallon läpi, ihosta ja lihasta tehdyistä pipareista sekä teräväksi imeskellystä karkkitikusta murha-aseena. Silmäväkivaltaakaan ei liene koskaan liikaa.
Jos Mustan joulun kohdalla odottelin jonkinlaista tappofestia, nyt sen sain. Tässä leffassa lahdataan porukkaa moninkertaisesti alkuperäisteokseen verrattuna. Se nyt ei tosin ole niin kauhean yllättävää, nykyaikaistetuissa versiossa kun kaikkea pitää olla enemmän ja enemmän. Se karsittu tyyli, mikä sinänsä Mustassa joulussa toimi, on tyystin poissa, eikä mitään arvoituksia oikeastaan ole jätetty katsojalle pohdittavaksi. Hahmot ovat alkuperäistä huonompia. Jonkinlaiseksi sankarittareksi nousee tällä kertaa Britney Spears-lookalike Kelli, jolla ei juuri karismaa ole. Kameratyöskentelyä nyt ei voi millään verrata alkuperäisteoksen hienoihin ottoihin ja komeisiin kuvavalintoihin.
Leffa jaksaa olla viihdyttävä ja hauska loppumetreille asti, mutta sitten sukelletaan pää edellä metsään. Absurdi killing spree menee jo yli ja murhaajan herääminen vielä ruumispussistakin aiheuttaa väsynyttä huokailua. Enää ei jaksa edes hymähtää huvittuneesti. Rajansa kaikella. Black Christmas tuskin toimii enää toisella katselukerralla, mutta yhden kerran viihdykkeeksi se on varsin kelvollinen. Jos kaipaat viihdyttävää teinienlahtausleffaa ja haluat lepuuttaa aivojasi, Black Christmas toimii mainiosti.
Black Christmas (2006)
Ohjaus: Glen Morgan
84 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.6/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti