perjantai 23. elokuuta 2013

Oh good! My dog found the chainsaw!

Santo-projektissa on jäljellä enää yksi postaus ja Disney Animated Classics-projektissakin päästään jo neljänkympin paremmalle puolen. Näitähän tosin tulee liukuhihnalta lisää noin yhden leffan vuositahtia, joten projekti sinänsä jatkuu hamaan tulevaisuuteen saakka - joskin hitaammalla tahdilla.


40. Atlantis - Kadonnut kaupunki (Atlantis: The Lost Empire, 2001)
On vuosi 1914. Nuori, idealistinen museotyöntekijä Milo Thatch uskoo Atlantiksen mystisen kaupungin
olemassaoloon - kukaan muu ei. Thatchin "todisteille" ja tutkimuksille nauretaan, eikä kukaan suostu rahoittamaan etsintäretkeä. Pian Thatch kuitenkin kohtaa seikkailija-isoisänsä vanhan ystävän Preston B. Whitmoren, jolla on hallussaan Suojelijan Eepos. Eepos on käytännössä kartta Atlantikseen.

Whitmore suostuu rahoittamaan kaupungin etsinnän ja Milo lähtee tutkimusmatkalle yhdessä sekalaisen miehistön kanssa. Kuin ihmeen kaupalla Atlantis lopulta löytyykin, yhä asutettuna. Milo miehistöineen saa huomata kaupungin elävän mystisen voiman avulla. Heiveröinen Milo joutuu pian näyttelemään sankaria, kun hänen miehistöllään onkin omia suunnitelmiaan kaupungin varalle.

Atlantis edustaa uudenlaista Disney-klassikkoa. Vuoteen 1914 sijoittumisesta huolimatta se on kerronnaltaan moderni ja jännittävä. Siitä on kiittäminen eritoteen musiikkia, joka pauhaa kuin viimeistä päivää. Hahmot ovat tietyssä mielentilassa ihan hauskoja, toisessa taas ärsyttäviä. Milon miehistö on tarkkaan mietitty niin, että kaikki ovat jotenkin "eksentrisiä" (nätisti ilmaistuna). Liassa viihtyvä Myyrä vaikuttaa lievästi psykopaatilta ja kokiksi pestattu juntti valmistaa ihraista pekonirasva-gourmetia.





Huumori on välillä melko hurttia ja elokuva onkin suunnattu vähän vanhemmille lapsille. Atlantiksen kaunis prinsessa Kida ei tietenkään ole saanut ylleen liikaa vaatetta vaan suhteellisen niukalla bikinilinjalla mennään. Elokuva sai aikoinaan kriitikoilta sekalaisia arvosteluja ja sitä on syytetty useammankin TV-sarjan ja animaation plagioinnista, vaihteeksi. Itse en ole nähnyt niistä yhtäkään, joten en voi juuri verrata. En kuitenkaan yhtään epäile etteikö yhtäläisyyksiä olisi olemassa.

Vaikka Atlantista parjataan usein yhdeksi huonoimmista nykyajan Disney-klassikoista, itse pidin siitä. Mikään mestariteos se ei ole, mutta viihdyttävä kyllä - ja joskus se riittää. Piirrostyyli ei silmiähivele eikä hahmoissakaan ole aina hurraamista, mutta jostain syystä se ei niin haittaa. On ihan mukavaa vaihtelua nähdä välillä tällainen action-pläjäys Disney-leffa ilman turhia rallatteluja. Kliseiltä ei tietenkään voi välttyä, mutta tarina on ihan mukavan "out there" ainakin tällaiselle katsojalle, joka ei ole niitä "alkuperäislähteitä" nähnyt.






Googlen kuvahaulla löytyy muuten ihan hämmentävä määrä Kida-cosplayta.

Atlantis - Kadonnut kaupunki (Atlantis: The Lost Empire, 2001)
Ohjaus: Gary Trousdale & Kirk Wise
95 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.5/10


41. Lilo & Stitch (2002)
Vuodesta 1914 ja Atlantiksesta siirrymme nykyajan Havaijille. Pieni Lilo-tyttö asuu isosiskonsa kanssa
kaksin, sillä heidän vanhempansa ovat kuolleet. Kaksikolla on vaikeuksia selviytyä, sillä Nani joutuu käymään töissä, hoitamaan kotia ja vahtimaan siskoaan yhtä aikaa. Sosiaaliviranomaiset pitävät kaksikkoa silmällä.

Samaan aikaan ulkoavaruudessa vaarallisena pidetty Koe #626 karkaa ja pakenee Maahan. Pieni sininen otus päätyy Havaijille ja Lilo adoptoi sen lemmikikseen. Pieni kiusankappale saa nimekseen Stitch. Kaksikko ei kuitenkaan vielä tiedä, että ulkoavaruuden agentit on lähetetty maahan etsimään Koe #626:tta.

Stitch myös on todellinen maanvaiva: se särkee paikkoja ja hyökkii ihmisten kimppuun. Vain Elviksen musiikki tuntuu rauhoittavan villipedon. Miten Lilon käy, kun sossumies on tulossa visiitille ja saman katon alla asuu täystuho?

Lilo & Stitch on vähintäänkin omaperäinen Disney-klassikko. Havaiji, Elvis, ukulelea soitteleva ulkoavaruuden örkki... Äkkiseltään näyttää siltä, että tässä on vähän kaikkea. Leffa ei silti ole niin sekava kuin voisi luulla, vaan rullaa ihan mukavasti. Disney on repäissyt ja saattanut päähenkilönsä nykyaikaan. Lilo on tyyppiesimerkki nykyajan lapsesta, jolla ei ole sitä ihanneperhettä ja joka tuntuu ajautuvan yhdestä vaikeudesta toiseen.




Lilo ei ole mikään prinsessatyttö, joten ei ole ihmekään, että hän samaistuu Stitchin kaltaiseen maanvaivaan. Vaikka molemmat osaavat olla hankalia, ärtyisiä ja outoja, pinnan alla on paljon muutakin. Kaikin puolin Lilo on varmasti yksi epädisneymäisimmistä päähenkilöistä ikinä. Voin kuvitella, ettei Lilo ole miellyttänyt kaikkia Amerikassa, jossa kaiken lapsille suunnatun pitäisi olla ihanaa, vaaleanpunaista pumpulia.

Lilon ohella Stitch ei myöskään ole tyypillinen Disney-hahmo. Otus ei ole edes tyypillisessä mielessä söpö, vaan osaa muuttua jopa uhkaavaksi sekoiluineen. Silti Stitchissa on jotain hyvin sympaattista. Etenkin Japanissa Stitch tuntuu olevan melko iso juttu, sillä törmäilen jatkuvasti Stitch-aiheisiin kirjepaperipakkauksiin, vihkoihin ja ties mihin.




Kaiken kaikkiaan Lilo & Stitch on sympaattinen yhdistelmä rosoisia hahmoja, Havaijin värikkäitä maisemia ja sci-fiä. Outo sekoitus toimii edukseen ja leffa erottuu väkisinkin joukosta. Huumorikin toimii!

Lilo & Stitch (2002)
Ohjaus: Dean DeBlois & Chris Sanders
85 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti