sunnuntai 21. elokuuta 2016

Sokea samurai ja baby

Zatoichi-postauksen teemana on tällä kertaa lapset. Useassa, ellei jokaisessa, elokuvassa Zatoichi kohtaa jossain välissä lauman leikkiviä lapsia, joille hän jaksaa aina olla ystävällinen. Lapsetkin tuntuvat pitävän sokeasta matkamiehestä. Seuraavissa elokuvissa lapset saavat isomman roolin, kun ensimmäisessä elokuvassa Zatoichista tulee pienen vauvan sijaishuoltaja ja toisessa esiintyjäveljekset avustavat seikkailussa.


8. Fight, Zatoichi, Fight! (Zatoichi kessho-tabi, 1964)
Tervetuloa takaisin ympäripyöreiden nimien maailmaan! Kahdeksannella Zatoichilla on ihan joukosta erottuva juoni, mutta sama kai se sille leffan nimelle on.

Zatoichi on kantotuolin kyydissä, kun hän kohtaa tiellä vatsakivuista kärsivän naisen pienen lapsen kanssa. Jalomielinen Zatoichi jättäytyy kyydistä antaakseen kantotuolin naisen käyttöön. Hyvä teko osoittautuu virheeksi, kun Zatoichia jahtaavat palkkamurhajaat luulevat miehen yhä olevan kyydissä ja iskevät miekkansa tuolin verhojen läpi. Nainen menehtyy, mutta lapsi jää eloon. Zatoichi kokee velvollisuudekseen viedä pienokaisen isänsä luokse Miyagiin.

Lapsi muuttaa elokuvan dynamiikkaa huomattavasti. Iso osa huumorista pyörii lapsen huoltamisen ja Zatoichin isällisten vaistojen heräämisen ympärillä. Miekkataisteluita on harvemmassa ja niiden osuus on muutenkin pienempi kuin aiemmissa leffoissa. Vaikka miekkataiturointi on valtava osa Zatoichien viehätystä, niitä ei oikeastaan suuremmin kaipaa.




Zatoichin isälarppaus tuo leffaan useita hupaisia hetkiä. Yhdessä ikimuistoisessa kohtauksessa Zatoichi palkkaa maksullisen naisen pitämään lapsesta huolta, että hän saisi hetken nukuttua. Nainen on tilanteesta ensin hämmentynyt, mutta suostuu. Lopulta Zatoichi ei kuitenkaan malta jättää pienokaista toisen hoiviin, edes saadakseen kauan kaipaamaansa unta.

Seikkailun puolivälissä Zatoichin ja lapsen mukaan liittyy taskuvaras Hiyako, jonka tulevaisuuden näkymät kaksikko myöskin muuttaa. Kuten tällaisissa juonissa yleensäkin, lapsesta luopuminen ei olekaan ihan yksinkertaista, kun sen aika tulee. Eikä sitä helpota ainakaan lapsen isän täysi mulkkuus. Kun lapsi on saatu turvaan, Zatoichin on aika kohdata palkkamurhaajansa ja sitten kalistellaan niitä miekkojakin.




Pahisten pienemmästä roolista huolimatta (tai ehkä jopa sen takia) leffa on yksi mieleenpainuvimpia Zatoicheja. Pahikset ovat näissä leffoissa muutekin yleensä aika mitäänsanomattomia ja jopa geneerisiä. Loppuratkaisu kaipaisi silti enemmän eeppisyyttä. Viimeiset taistot lähtevät ihan hyvin käyntiin, mutta koko homma onkin lopulta ohi parilla miekanhutaisulla. Zatoichi on välillä vähän liiankin tehokas.

Kuviltaan myös tämä elokuva on ehtaa Zatoichia. Nyt näiltä elokuvilta jo odottaa myös kaunista visuaalista ilmettä, se tuntuu kuuluvan samaan pakettiin.

Fight, Zatoichi, Fight (Zatoichi kessho-tabi, 1964)
Ohjaus: Kenji Misumi
87 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 8.3/10


9. Adventures of Zatoichi (Zatoichi sekisho yaburi, 1964)
En jaksaa enää edes kitistä näistä elokuvien nimistä. En. En sitten niin millään.

Zatoichi kohtaa matkallaan mystisen miehen, joka pyytää häntä toimittamaan viestin läheisessä kylässä sijaitsevaan majataloon, Sen-nimiselle naiselle. Hän pyytää tehtävään sokeaa, koska ei halua kenenkään näkevän viestiä. Zatoichi on sanansa mittainen mies ja vie viestin perille. Hän jää yöksi majataloon ja kohtaa Sakin, nuoren naisen, joka on tullut kylään etsimään kadonnutta isäänsä.

Mystinen viestimies paljastuu Sein veljeksi, joka on tuomittu murhasta vankilaan ja on nyt palannut. Kylässä vaikuttava pomo Jinbei on huijannut veljen rikoksen tielle ja tämä vannoo kostoa. Zatoichi sekaantuu kuvioon yrittäessään suojella Seitä pahiksilta.

Oman osansa juonessa näyttelee myös kylän juoppo Giju, jota Zatoichi hetkellisesti luulee omaksi kadonneeksi isäkseen. Uusi vuosi on lähestymässä ja Zatoichi saa kauppiaspariskunnalta Daruma-nuken. Saki ja Zatoichi sopivat, että sen silmät täytetään sitten, kun he molemmat löytävät isänsä.




Yhdeksännessä leffassa on yllättävän iso joukko mieleenjääviä sivuhahmoja. Sakenhimoinen Giju, pari keskenään hassuttelevaa majatalovierasta, Saki ja Sei... Sekä tietysti pari erityisen avuliasta lasta. Lapset ovat esiintyjiä, toinen soittaa rumpua ja toinen on akrobaatti. Zatoichi ystävystyy heidän kanssaan asuessaan majatalossa ja he toimivat Zatoichin silminä, kun pahikset kidnappaavat Sakin.

Parasta elokuvassa ovat jälleen kauniit kuvat ja upeat miekkamittelöt. Myös äänimaailma alkaa päästä kuvien kanssa samalle tasolle. Lopputaistelussa kuullaan intensiivinen yhden nuotin soundtrack, joka sopii painostavaan, odottavaan tunnelmaan. Tätä lisää kiitos!




Erityisesti lopun viimeiset kuvat ovat ihan mielettömän kauniita, kuten niin monesti aiemminkin. Zatoichien visuaalinen ilme ja tarinankuljetus pysyy yllättävän yhtenäisenä, vaikka lähes jokaisella elokuvalla on eri ohjaaja. Toki varsinkin sarjan ensimmäiset elokuvat tehtiin aika nopealla sykkeellä, mikä auttanee asiaa.

Adventures of Zatoichi (Zatoichi sekisho yaburi, 1964)
Ohjaus: Kimiyoshi Yasuda
86 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 7.8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti